se vie mukanaan

Pahoittelen että kirjoittaminen on pahasti jäänyt pitkäksi aikaa, mutta nyt yritän tehdä parannuksen. Nyt on taas aikaakin enemmän kun tuo lukiokin meni loppumaan ja nyt vain odotellaan sitä valkolakkia kutreille painettavaksi. Seuraavaksi olisi suunta kohti Lapin yliopistoa, sillä hain Rovaniemelle opiskelemaan kuvataidekasvatusta. Nyt vain kiltisti opotan kutsua pääsykokeisiin.
Kiltteydestä puheen ollen,




olenko liian kiltti?

Useammat ihmiset ovat sitä sanoneet ja taas eilen sain kuulla kuinka olen ylikiltti, ihan suorastaan liian kiltti nössö. Ja viime yön valvoessani ehdin myös tätä miettiä.
Olen aina pitänyt kiltteyttäni hyvänä asiana ja ylpeydenaiheena, mutta jos voikin olla _liian_ kiltti ja luonteeni kääntyykin itseäni vastaan? Tajusin että ehkä onkin huono asia etten ole eläissäni riidellyt oikeasti. Kyllä, minulle on huudettu ja olen itsekin ääntäni korottanut tai mököttänyt, mutta en ole saanut koskaan oikeaa riitaa aikaiseksi. Olen jäänyt paitsi kaikesta teinidraamasta sekä ''me vihataan teitä ja te meitä'' -asetelmista. Alkaa nyt tuntua että ehkä oonki jääny lapsuudessani jostain paitsi ku en oo hiekkalaatikolla tapellu, vaan aina ollut kaikkien kaveri.
Minulla on erittäin paljon kavereita ja ystäviä, mutta pelkään että olen liian pumpulissa kasvanut tai että maailma vielä lyö vasten kasvoja.

Pelkään että kiltteyttäny käytetään hyväksi ja että joku polkee minut jalkoihinsa.