perjantaina

bang bang

Häiritsevää kun tuntuu etten keksi enää mitään kirjoitettavaa tai mitään mistä puhua ihmisten kanssa. Ainoa asia mistä nykyisin puhun on työt. Ne on pyöritelly mut ihan ympärilleen ja tuntuu että valvon puhelinta yötä päivää odotellen työpuheluita. Työ määrittää mun vuorokausirytmin ja näin ollen mun koko elämän!
Tänäänkin menin puol 6 aamulla töihin ja pääsin kymmenen aikaan. No äsken soitettiin että illalla sit sama homma ku aamulla, viiteen töihi ja pääset ku oot valmis, eli joskus klo 20. Meni taas koko päivä hukkaan!
Ja kun pääsen kotiin niin sit eikun kohta nukkumaan ja ette ikinä arvaa miks.. koska aamulla on työt alkaen klo 7!




Eilen tuli YO-tulokset ja niinhän siinä kävi ette musta tuli ylioppilas! Mut nyt alkaa hirvittää tulevaisuus opiskelun ja töiden osalta. Vihaan olla töissä, haluun opiskella koko ikäni! Mut entäs jos en pääsekään yliopistoon? Siinä meni sit mun suunnitelma 40-vuotisista opinnoista ja joudun pesemään lattioita loppuelämäni.


No ennen ku vaivun epätoivoon, mun ehkä kannattais odottaa maanantaihin, niin saan tietää pääsinkö pääsykokeisiin.

2 kommenttia:

  1. kyllä sä rakas sinne pääsykokeisiin pääset, ja vaikka et pääsiskään, niin se ei ole mikään elämän loppu. voi kumpa iteki osaisin noudattaa mun sanomisia :DD

    VastaaPoista
  2. nii-in, kumpa osaisit! :) kuten näit, munkin kannatti.

    VastaaPoista