Viime yönä olin puistossa juhlistamassa koulujen loppumista ja tapasin vessajonossa erään mun rinnakkaisluokkalaisen. Tyttö oli kovin pelokkaan ja surullisenkin näköinen. Ihmeteltyäni asiaa hän kertoi olevansa epävarma, koska oli juuri tullut kaapista. Keskustelimme asiasta, yritin rohkaista häntä ja kertoa kuinka minutkin on otettu hyvin vastaan. Sitten tuli kysymys johon jouduin vastausta miettimään jonkin tovin ja enpä siitä täysin selkeää vastausta edes saanut..
Mitä jos ihmiset eivät ota minua tosissaan?
Ensimmäisenä sanoin ettei pidä välittää siitä mitä muut ajattelevat. No tottahan se on, mutta ei se aina ole niin helppoa. Kyllä näitä ajatuksia itsellänikin välillä käy mielessä ja tuntuu käyvän myös muilla. Toiset salailevat homoseksuaalisuuttaan tai perheenjäsenen seksuaalisuutta. Toiset taas tuntuvat korostavan sitä ylenpalttisesti ja tuovan sen esille jokaisessa mahdollisessa tilanteessa.
Kun puhutaan ns. crossdressingistä eli pukeutumisesta vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin, kuitenkin tuntien henkisesti olevansa oikeassa kropassa, mietin onko siinä kyse seksuaalisuuden korostuksesta vai piilottelusta. Esimerkiksi lesbonainen joka pukeutuu kuin mies, mutta joka kuitenkin avoimesti sanoo olevansa nainen.. Tietyllä tapaa hän tuo seksuaalisuuttaan enemmän esille ns. "näyttämällä lesbolle", mutta taas katukuvaan hän sulautuu paremmin. Ei kukaan kiinnitä huomiota kadulla käsikädessä kävelevään heteropariin, mutta lesboparit keräävät katseita. Mutta jos toinen lesboparin osapuoli näyttää miehelle, he sulautuvat heteromereen.
Ja en nyt siis tietenkään halua ketään tässä arvostella ja tiedän täysin ettei tämä kaikilla crossdressereillä ole edes käynyt mielessä. Moni nyt vain sattuu viihtymään vastakkaisen sukupuolen vaatteissa ja itsekin viihdyn molemmissa. En osta vaatteitani sen mukaan kenelle se on suunniteltu, vaan ostan niitä sekaisin naisten-, lasten- ja miestenosastoilta sen mukaan mikä miellyttää silmääni.
Mielestäni se kuinka paljon kukin tuo seksuaalisuuttaan esille on jokaisen oma asia, kirjaimellisesti. Sillä minut saa hyvin helposti kiehumaan kun vain ryhtyy peittelemään toisen seksuaalisuutta. Jos ihminen on itse sinut asian kanssa ja haluaa sen tuoda julki, on mielestäni kauhea vääryys jos esimerkiksi perheenjäsen asiaa salailee tai sepittelee tuttaville juttuja kuvitteellisista poikaystävistä. Tähänkin olen joutunut törmäämään.
[Jatkoa mahdollisesti tulossa..]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti